Jörn Sundström

En voinut kuvitellakkaan 14 vuotta sitten että elämäni näyttäisi tänään tältä. Olin juuri valmistunut maanmittausinsinööriksi ja olin menossa naimisiin. Soitin Kaj Björndahlille koska olimme vailla asuntoa. Asuntoa ei silloin löytynyt, mutta yllättävä työtarjous kyllä. En ole katunut päivääkään että hyväksyin tuon tarjouksen. Mitä minusta muuten olisi tullut isoina?

Vapaapäivät, varsinkin kesäisin, vietetään kesämökillä – lähellä luontoa. Partioryhmän johtaminen yhdessä veljeni kanssa on minulle myös tärkeä harrastus.
Koen sen erittäin isona vastuuna kun minulle annetaan avaimet jonkun toiseen ihmiseen asuntoon. Avaimilla minulle on annettu lupaa astua vieraan ihmiseen rakkaimpaan paikkaan – heidän kotiinsa. Koti on meille kaikille tärkeä. Kotona levätään, nauretaan, itketään. Siellä elämäsi rakkaimmat ihmiset asuvat.

Minä itse kun työpäivän jälkeen astun sisälle kotiini, näyttää elämä yleensä tältä: nuorin tyttö ryntää minua kädet levellään vastaan huutaen: isää-ä-ä! Pojan huoneesta kuuluu kitarasooloja ja keittiössä vaimo auttaa meidän ekaluokkalaista kotitehtävissään. Kissa makoilee keittiösohvalla, väsyneenä, kysyvästi tuijottaen: ”sopiiko tulla jo?”.